— Mutta miten hän pakeni?
— Odottakaa, odottakaa, näen hänen tarkastavan tuota verta, miettivän ja sitten painaltavan sormellaan samaa kohtaa, mitä te olitte painanut. Ah, leijonan silmä myötää, vieteri alkaa toimia. Liesi avautuu!
— Varomaton! — huudahti Balsamo. — Voi minua onnetonta, varomatonta, hullua, mikä olenkin! Olen kavaltanut itseni!… Ja lähteekö hän, — jatkoi Balsamo, — pakeneeko hän?
— Oi, hänelle täytyy antaa anteeksi, nais-paralle; hän oli hyvin onneton.
— Missä hän on? mihin hän menee? Seuratkaa häntä, Andrée, minä tahdon!
— Odottakaa, hän pysähtyy hetkiseksi huoneeseen, missä ovat aseet ja taljat; eräs kaappi on auki; siinä kaapissa tavallisesti säilytetty lipas on asetettu pöydälle. Hän tuntee lippaan ja ottaa sen.
— Mitä se lipas sisältää?
— Papereitanne, luullakseni.
— Millainen se on?
— Sinisellä sametilla päällystetty, hopeanaulainen, hopeahelainen ja hopeisella lukolla varustettu.