— Hän pysähtyy.
Balsamo hengähti huojentuneena.
— Hän katselee.
— Mitä hän katselee? — kysyi Balsamo.
— Hän on huomannut veripilkun leijonan silmässä.
— Hyvä Jumala, hyvä Jumala! — huudahti Balsamo.
— Niin, se on verta, ja kuitenkaan hän ei ole survaissut itseään.
Oi, niin kummallista! Se ei ole hänen vertansa, vaan teidän.
— Onko se minun vertani? — huudahti Balsamo aivan huumaantuneena.
— Niin, teidän, teidän! Te olitte leikannut veitsellä tai tikarilla sormiinne ja sitten painanut verisellä sormellanne leijonan silmää. Minä näen teidät.
— Se on totta, se on totta.