Tämä ainoa katse voitti hänet, sillä kreivi d'Alby de Sartines oli saanut verrattain hyvän kasvatuksen.
— Istukaa, — sanoi hän tuimasti. Lorenza veti esille nojatuolin ja istahti.
— Puhukaa nopeasti, — kehoitti virkamies. — Antakaa kuulla asianne.
— Monsieur, — virkkoi nuori nainen, — minä tulen jättäytymään teidän suojelukseenne.
Hra de Sartines katseli häntä ominaisella ilkkuvalla tavallaan
— Ahaa! — huudahti hän.
— Monsieur, — jatkoi Lorenza, — minut on ryöstetty perheestäni ja olen valeavioliitolla joutunut miehen haltuun, joka nyt kolmen vuoden ajan on minua kiusannut ja näännyttää minut murheeseen.
Hra de Sartines katseli noita jaloja kasvonpiirteitä ja tunsi tuon sulosointuisen, laulua muistuttavan äänen liikuttavan itseänsä.
— Mistä maasta olette? — kysyi hän.
— Roomalainen.