— Mikä on nimenne?
— Lorenza.
— Lorenza, ja mitä muuta?
— Lorenza Feliciani.
— En tunne sitä nimeä. Oletteko demoiselle?
Tiedämme sanan demoiselle siihen aikaan merkinneen jalosukuista neitosta. Meidän päivinämme sensijaan nainen on kyllin aateloitu siitä hetkestä lähtein, jolloin hän joutuu naimisiin; hän ei tavoittele muuta arvonimeä kuin madame.
— Olen demoiselle, — vastasi Lorenza.
— Ja sitten? Mitä haluatte?
— Niin, minä anon oikeutta sitä miestä vastaan, joka on minut vanginnut ja sulkenut sisään.
— Sen asian kanssa ei minulla ole mitään tekemistä, — sanoi poliisiministeri; — olettehan hänen vaimonsa?