— Se on toinen asia, — sanoi hra de Sartines, kiirehtikää, kaunis rouvani; minun aikani on kallista.
— Sanoin, että tulin teiltä pyytämään suojelusta. Saanko sitä?
— Ketä vastaan?
— Sitä miestä vastaan, jolle tahdon kostaa.
— Onko hän siis mahtava?
— Kuningasta mahtavampi.
— Antakaa kuulla, koettakaamme ymmärtää toisemme, paras rouva… Miksi antaisin teille suojelukseni miestä vastaan, joka mielestänne on kuningasta mahtavampi, ja teon vuoksi, mikä ehkä on rikos? Jos tahdotte kostaa tuolle miehelle, niin kostakaa. Minä välitän siitä vähän; mutta jos teette rikoksen, annan teidät vangita, ja sitten saamme nähdä; niin on asia.
— Ei, monsieur, — sanoi Lorenza, — te ette vangituta minua, sillä minun kostoni on hyvin hyödyllinen teille, kuninkaalle, Ranskalle. Minä kostan ilmaisemalla sen miehen salaisuudet.
— Ahaa, onko sillä miehellä salaisuuksia? — huudahti hra de
Sartines innostuen vastoin tahtoaan.
— Suuria salaisuuksia, monsieur.