— Voi, hra de Sartines, tiedätte hyvin, että se sana ei tuo teille onnea; älkää sitä siis toistelko. Kreivitär pyytää teiltä lipastaan takaisin; antakaa se hänelle, siinä kaikki.
— Vaaditteko sitä minulta, madame? — kysyi hra de Sartines vihasta vavisten.
— Kyllä, paras poliisiministeri.
— Mutta tietäkää toki…
Balsamo katsahti kreivittäreen.
— Minun ei ole tarvis tietää enempää kuin mitä tiedän, — kiivastui rouva Dubarry; — antakaa minulle lipas takaisin; en suinkaan ole ilman aikojani tänne vaivautunut, käsitättekö?
— Elävän Jumalan, hänen majesteettinsa turvallisuuden nimessä, madame…
Balsamo teki kärsimättömän liikkeen.
— Annatteko lippaan, monsieur? — sanoi kreivitär ärtyneesti. —
Saanko sen vai enkö? Miettikää ennenkuin kiellätte.
— Niinkuin käskette, madame, — taipui hra de Sartines nöyrästi.