— Niin, tosiaan!… Kuka olisi sellaista uskonut? Sehän on hävytöntä, Sartines.
— Madame, kaikella kunnioituksella, jota tunnen teitä kohtaan, — vastasi poliisiministeri, — pelkään, että annatte pettää itseänne.
— Pettää, monsieur! — huudahti Balsamo. — Tarkoitatteko ehkä sillä sanalla minua?
— Minä tiedän, mitä tiedän, — tivasi hra de Sartines.
— Ja minä en tiedä mitään, — kuiskasi rouva Dubarry Balsamolle. — No, mistä on kysymys, rakas kreivi? Olette vaatinut minulta sen lupauksen täyttämistä, jolla vakuutin teille suostuvani ensimäiseen pyyntöönne. Minä pidän sanani yhtä varmasti kuin mies; tässä olen. Kuulkaahan, mitä minulta tahdotte?
— Madame, — vastasi Balsamo ääneensä, — muutamia päiviä sitten uskoitte minulle tämän lippaan kaikkine sisällyksineen.
— Se on totta, — virkkoi rouva Dubarry, vastaten katseellaan kreivin katseeseen.
— Tottako! — huudahti hra de Sartines. — Sanotte, että se on totta, madame?
— Niin, ja kreivitär lausui nuo sanat kyllin äänekkäästi voidaksenne ne kuulla.
— Lipas, joka kenties sisältää kymmenen salaliittoa!