— Ei, ei, kiitos! Minä en ratsasta tai ratsastan ainakin hyvin arkaillen. Teidän tarjouksenne on minulle siis itse lahjan arvoinen. Hyvästi, rakas kreivi, älkääkä unohtako toimittaa minulle nuorennusjuomaani kymmenen vuoden kuluttua.
— Minä puhuin kahdestakymmenestä vuodesta.
— Kreivi, tunnette sananlaskun: "Parempi pyy pivosi kuin…" Ja jos voisitte antaa sen minulle jo viidenkin vuoden päästä… Ei koskaan tiedä, mitä tapahtuu.
— Milloin haluatte, kreivitär. Ettekö tiedä, että olen kokonaan käytettävissänne?
— Vielä sana, kreivi.
— Minä kuuntelen, madame.
— Minulla täytyy olla hyvin suuri luottamus teihin puhuakseni siitä.
Balsamo, joka oli jo astunut maahan, hillitsi kärsimättömyytensä ja lähestyi kreivitärtä.
— Kerrotaan kaikkialla, — jatkoi rouva Dubarry, — että kuningas on mieltynyt pikku Taverney-neitiin.
— Oi, madame, — sanoi Balsamo, — onko se mahdollista?