Tämä kohautti olkapäitään, kuten tekisi kookas jättiläinen, joka korkeudestaan katselee kääpiön äkää.
— Vaikka niin, monsieur, — vastasi hän; — minä tulen luoksenne ullakkokamariinne.
— Milloin, monsieur?
— Huomenna.
— Mihin aikaan?
— Aamulla.
— Päivän koittaessa minä vain menen luennoilleni amfiteatteriin ja sieltä sairaalaan.
— Juuri sopivasti. Olisin pyytänyt teitä saattamaan minut sinne, ellette olisi sitä itse ehdottanut.
— Muistakaa siis, aamulla varhain. Minä nukun vähän, — sanoi Marat.
— Ja minä en nuku ollenkaan, — vastasi Balsamo. — Siis päivän koitteessa.