— Monsieur, — vastasi Balsamo, — siksi että hyvän periaate vielä taistelee teissä pahan periaatetta vastaan, jonka mielestäni täytyy jonakuna päivänä saada voitto, tahdon yrittää oikaista teidän vikaanne. Jos siinä olen onnistuva, jos ylpeys ei teissä vielä ole saanut voittoa kaikista muista tunteista, onnistun siinä yhdessä tunnissa.
— Yhdessä tunnissa? — toisti Marat.
— Niin. Tahdotteko suoda minulle sen tunnin?
— Kernaasti.
— Missä teidät tapaan?
— Mestari, minun asiani on käydä teitä tapaamassa paikalla, jonka palvelijallenne määräätte.
— No, — virkkoi Balsamo, — minä tulen teidän kotiinne.
— Tarkastakaahan tekemäänne sopimusta, mestari; minä asun ullakkokamarissa Cordeliers-kadulla. Ullakkokamarissa, kuuletteko, — toisti Marat ylpeän vaatimattomuuden tavoittelulla, kurjuuden kerskailulla, joka ei suinkaan jäänyt Balsamolta huomaamatta, — kun sitävastoin te…
— Kun sitävastoin minä?
— Kuulutte asuvan palatsissa.