— Ei, rakkaani, ei, — huudahti Balsamo; — minä ajattelen ainoastaan sinua, kumminkin sydämelläni. Katsohan, enkä onnemme jälkeen ole kaikkea unohtanut, kaikkea laiminlyönyt: opintoja, politiikkaa, tutkimuksia.
— Ja siinä teet väärin, — virkkoi Lorenza, — sillä niissä tutkimuksissa voin minä sinua auttaa.
— Miten?
— Niin, etkö sinä muinoin sulkeutunut tuntikausiksi työhuoneeseesi?
— Se on totta; mutta nyt luovun kaikista turhista yrityksistä; ne merkitsisivät vain yhtä monta elämältäni riistettyä tuntia; sillä silloinhan en sinua näkisi.
— Ja miksi en minä voisi seurata sinua työssäsi yhtä hyvin kuin rakkaudessasikin? Miksi en voisi tehdä sinua mahtavaksi niinkuin teen sinut onnelliseksi?
— Siksi että Lorenzani tosin on kaunis, mutta ei ole opiskellut. Jumala antaa kauneuden ja rakkauden, mutta ainoastaan opinnoilla voi hankkia tietoja.
— Sielu tietää kaiken.
— Sinä näet siis todellakin sielusi silmillä?
— Niin.