— Kuka hän?
— Se vaaleaverinen nainen. Tahdotko, että sanon sinulle hänen nimensä?
— Sano.
— Odotas… Andrée.
— Oikein. Niin, sinä luet ajatukseni; mutta vielä yksi pelko minua kiusaa. Voitko aina nähdä avaruuden läpi, vaikka avaruuden katkaisisivat aineelliset esteet?
— Koeta.
— Anna minulle kätesi, Lorenza. Nuori nainen tarttui intohimoisesti
Balsamon käteen.
— Voitko seurata minua?
— Kaikkialle.
— Tule. Ja Balsamo lähti ajatuksissaan Saint-Clauden kadun varrelta ja kuljetti Lorenzan ajatukset mukanaan.