— Tule.
Molemmat astuivat jälleen takahuoneeseen.
— Etkö lähde täältä? — kysyi Balsamo.
— En, sillä minä odotan sinua. Oh, ole huoletta; Lorenza, joka sinua rakastaa, ei ole se Lorenza, jota sinä pelkäät, senhän hyvin tiedät. Sitäpaitsi…
Hän katkaisi lauseensa hymyillen.
— Mitä? — kysyi Balsamo
— Etkö näe sieluuni kuten minä näen omaasi?
— En, ikävä kyllä!
— Sitäpaitsi voit käskeä minut nukkumaan siihen asti kun palaat. Käske minua pysymään liikkumatta tällä sohvalla, niin minä nukun ja pysyn liikkumatta.
— Olkoon niin, nuku ja odota minua, rakkahin Lorenza.