Neiti de Taverney
— Suokaa minulle toki se ansio, että olen kaino.
— Olkoon niin, paras kreivini. Minä tahdon siis ensiksi puhua teille siitä, mitä olen puolestanne tehnyt.
— En sitä salli, madame; puhukaamme päinvastoin teistä, pyydän.
— No niin, rakas kreivi, antakaa minulle aluksi se kivi, joka tekee näkymättömäksi; sillä matkani nopeudesta huolimatta luulen tunteneeni tiellä erään Richelieun harmaapukuisista palvelijoista.
— Ja se harmaa palvelija, madame…?
— Seurasi juoksijan kanssa vaunujani.
— Mitä ajattelette siitä asiasta ja missä tarkoituksessa olisi herttua antanut teitä seurata?
— Tarkoituksessa tehdä minulle jonkun hänen tapaisensa häijyn kepposen. Olkaa miten vaatimaton tahansa, hra kreivi de Fenix, mutta uskokaa, että Jumala on suonut teille kylliksi mieskohtaisia avuja voidaksenne tehdä kuninkaankin mustasukkaiseksi… käynneistäni teidän luonanne tai teidän käynneistä minun luonani.
— Richelieun herttua, madame, — vastasi Balsamo, — ei voi millään muotoa olla teille vaarallinen.