— Oh, tietysti se löytyy, — vakuutti Grivette, — ellei herra vain ole unohtanut sitä muualle; täällä ei mitään huku.
— Siinä näette, — sanoi Balsamo. — Lähtekäämme, monsieur, lähtekäämme.
Marat ei uskaltanut väittää vastaan ja seurasi jupisten Balsamoa.
He saapuivat portille.
— Mihin ensin menemme? — kysyi Balsamo.
— Luentosaliin, jos suvaitsette, mestari; minä olen määrännyt sinne vietäväksi potilaan, jonka tänä yönä on täytynyt kuolla akuutiseen aivokalvon tulehdukseen; minun on tehtävä huomioita hänen aivoistaan, enkä tahtoisi, että toverini riistäisivät hänet minulta.
— Lähtekäämme siis amfiteatteriinne, hra Marat.
— Sitä mieluummin, kun sinne on täältä ainoastaan pari askelta; sitäpaitsi on se aivan sairaalan vieressä, ja meidän tarvitsee vain astua sisälle ja ulos. Te voittekin odottaa minua portilla.
— En suinkaan, minä haluan tulla mukaanne, niin sanotte minulle mielipiteenne tuosta olennosta.
— Kun hänestä tuli ruumis, niinkö, monsieur? Ei, vaan siitä asti kun hän on raato.