— Ihan hurmaantunut, sen vakuutan, kreivi; sillä mainitessanne minulle luomistanne mahdottomuuksista te puhuitte täyttä totta.
Ja kiitollisuutensa osoitukseksi hän ojensi Balsamolle perin valkean, pehmeän ja tuoksuvan kätensä, joka tosin ei ollut yhtä nuorekas kuin Lorenzan, mutta jonka lämpö myöskin oli kaunopuheista.
— Ja nyt puhumme teistä, kreivi, — sanoi hän. Balsamo kumarsi, valmistautuen kuuntelemaan.
— Jos te pelastitte minut suuresta vaarasta, — jatkoi rouva Dubarry, — luulen vuorostani auttaneeni teidät vaarasta, joka ei ollut pienempi.
— Minut! — sanoi Balsamo salaten liikutuksensa. — Sitä et tosiaan ole tarvis ollakseni teille kiitollinen. Olkaahan sentään hyvä ja kertokaa…
— Se lipas, nähkääs…
— Niin, kreivitär?
— Sisälsi todella salakirjoituksia, jotka hra de Sartines oli antanut kaikkien sihteeriensä tulkita. Kaikki olivat allekirjoittaneet omin päinsä tekemänsä tulkinnat, ja ne antoivat kaikki saman tuloksen. Siis hra de Sartines saapui tänä aamuna Versaillesiin minun siellä ollessani ja toi mukanaan kaikki tulkinnat ja valtiollisten salakirjoitusten sanakirjan.
— Vai niin, ja mitä kuningas sanoi?
— Kuningas näytti ensin hämmästyneeltä, sitten peljästyneeltä. Hänen majesteettinsa saadaan helposti tarkkaavaiseksi, kun hänelle puhutaan vaarasta. Damiensin veitsenpistosta asti on olemassa sana, jolla kaikki voivat vaikuttaa Ludvig XV:teen, ja se sana on: "Olkaa varuillanne!"