Lorenza oli siis näytellyt; hän oli ollut nukkuvinaan, haihduttaen täten kaiken epäluulon, kaiken levottomuuden, kaiken valppauden puolisonsa sydämestä, ja ensimäisen tilaisuuden saadessaan jälleen paennut, varmempana tehtävästään, jossa häntä oli opastamassa ensimäisessä tai oikeammin toisessa yrityksessään saamansa kokemus.
Tämä ajatus sai Balsamon hypähtämään, ja hän soitti Fritziä.
Kun hän sitten kärsimättömyydessään ajatteli, että Fritz viivytteli, hän hyökkäsi tätä vastaan ja tapasi hänet salaportaissa.
— Missä Signora on? — sanoi hän.
— Mikä nyt on, mestari? — kysyi Fritz, joka isäntänsä liikutuksesta näki, että jotakin erinomaista oli tapahtumassa.
— Oletko nähnyt häntä?
— En, mestari.
— Eikö hän ole lähtenyt?
— Mistä sitten?
— Talosta tietenkin.