— Olet siis vielä yksinäsi?
— Nicolen karkaamisen jälkeen en ole ottanut uutta kamarineitoa.
— Mutta ethän voi yksinäsi pukeutua, Andrée, se vahingoittaa sinua; nainen, joka sillä tavoin pukeutuu, ei menesty hovissa. Olin suositellut sinulle jotakuta toista, Andrée.
— Anteeksi, isä, mutta madame la dauphine odottaa minua.
— Vakuutan sinulle, Andrée, — vastasi Taverney kuumentuen puhuessaan, — vakuutan sinulle, neitiseni, että tuolla yksinkertaisuudellasi vielä teet itsesi täällä naurettavaksi.
— Rakas isä…
— Naurunalaiseksi joutuminen vahingoittaa kaikkialla, mutta varsinkin hovissa.
— Isä, tahdon miettiä asiaa. Mutta tällä hetkellä hänen kuninkaallinen korkeutensa dauphine suo minulle anteeksi vaatimattomamman pukuni, siksi että tahdon mahdollisimman pian ehtiä hänen luokseen.
— Mene sitten, mutta koetahan tulla takaisin niin pian kuin pääset vapaaksi; sillä minun on haasteltava kanssasi vakavasta asiasta.
— Kyllä, isä, — vastasi Andrée, aikoen jatkaa matkaansa.