— Jäälinnuiksi, madame.
— Aivan niin! Ettehän suutu, marski, että vertaan teitä lintuun, jolla on niin kaunis nimi.
— Suutun sitä vähemmin, madame, — vastasi Richelieu pienellä, tyytyväisyyttä ilmaisevalla virnistyksellä, ja Richelieun tyytyväisyys ennusti aina jotakin suurta ilkeyttä, — suutun sitä vähemmin, kun vertaus on oikea.
— Kas vain!
— Niin, minä tuon hyviä, oivallisia uutisia.
— Ah! — huudahti kreivitär.
— Minkälaisia ne ovat? — kysyi d'Aiguillon.
— Onpa teillä kauhea kiire, rakas herttuani! — sanoi kreivitär. —
Antakaa marskille toki aikaa ne keksiä.
— Ei, lempo vieköön; voin ne kyllä heti kertoa; ne ovat aivan valmiit, ovatpa jo vanhojakin.
— Marski, jos te meille kerrotte joitakin vanhoja juoruja…