— Kyllä, monsieur, — vastasi lääkäri sulkien kirjansa.
— Suokaa minulle sitten muutama sana, — virkkoi Filip.
— Anteeksi, monsieur; mutta virkatoimeni kutsuu minua madame la dauphinen luo. On jo aika, enkä voi antaa itseäni odottaa.
— Monsieur… — ja tässä teki Filip rukoilevan liikkeen sulkeakseen lääkäriltä tien, — monsieur, henkilö, jolle anon teidän huolenpitoanne, on madame la dauphinen palveluksessa. Hän kärsii paljon, jotavastoin prinsessa ei ole laisinkaan sairas.
— Kenestä te siis puhutte? — kysyi lääkäri.
— Henkilöstä, jonka luo madame la dauphine itse teidät vei.
— Ahaa, olisiko ehkä kysymys neiti Andrée de Taverneystä?
— Oikein, monsieur.
— Vai niin, — virkahti tohtori, äkkiä vilkaisten ylös nuoreen mieheen.
— Te tiedätte siis, että hän kärsii paljon.