— Hyvä on, — sanoi Filip alkaen kuumentua; — menkää nyt kuitenkin sanomaan isännällenne…
— Mutta minulla oli jo kunnia ilmoittaa teille, — vastasi Fritz hätääntymättä, — että monsieur ei ole kotona.
— Tiedän kyllä, ystäväiseni, mitä toimintaohjeet merkitsevät, — virkkoi Filip, — ja teidän ohjeenne on kunnioitettava; mutta sitä ei voi todellakaan sovittaa minuun, jonka käyntiä isäntänne ei ole voinut aavistaa ja joka tulen tänne aivan poikkeuksellisesti.
— Määräys koskee kaikkia, monsieur, — vastasi Fritz kömpelösti.
— Siis, koska on olemassa määräys, — sanoi Filip, — niin Fenixin kreivi on kotona?
— No, entä sitten? — tokaisi vuorostaan Fritz, jota sellainen itsepäisyys alkoi tuskastuttaa.
— No, sitten minä odotan häntä.
— Isäntäni ei ole täällä, sanon teille, — vastasi palvelija; — joku aika sitten pääsi tuli irti talossa, ja tuon tulipalon jälkeen se ei kelpaa asuttavaksi.
— Mutta asuthan siinä sinä, — sanoi Filip vuorostaan kömpelösti.
— Minä asun täällä vartijana.