Heidän päästyään Versaillesista Trianoniin johtavan puistokadun päähän Filip oli pysäyttänyt vaunut ja kääntyen kumppaninsa puoleen, joka koko matkan ajan oli synkkänä ollut vaiti, hän oli tälle virkkanut:
— Monsieur, pelkään, että meidän on tässä jokunen aika odotettava. Trianonin portit avataan vasta kello viideltä aamulla, ja poikkeamalla virallisesta järjestyksestä saattaisimme tehdä tulomme epäiltäväksi kaitsijain ja vartiosotilasten silmissä.
Balsamo ei vastannut mitään, mutta ilmaisi päännyökkäyksellä, että suostui ehdotukseen.
— Sitäpaitsi, monsieur, — jatkoi Filip, — antaa tämä viivytys minulle tilaisuuden ilmoittaa teille muutamia matkalla mietiskelemiäni seikkoja.
Balsamo loi Filipiin epämääräisen, ikävystymistä ja välinpitämättömyyttä ilmaisevan katseen.
— Niinkuin tahdotte, monsieur, — sanoi hän; — puhukaa, minä kuuntelen.
— Te sanoitte minulle, herra kreivi, — jatkoi Filip, — että toukokuun 31. päivää seuraavana yönä veitte sisareni markiisitar de Savernyn luo?
— Siitä olette itse tullut vakuutetuksi, monsieur, — sanoi Balsamo, — koska kävitte markiisitarta kiittämässä.
— Ja lisäsitte vielä, että koska eräs kuninkaallisista tallipalvelijoista saattoi teitä markiisittaren talosta meidän asuntoomme, nimittäin Rue Coq-Héronin varrelle, niin ette laisinkaan ollut yksinänne sisareni kanssa. Minä uskoin teidän kunniasanaanne.
— Ja siinä teitte oikein, monsieur.