— Mutta palatessani ajatuksissani myöhempiin tapahtumiin täytyi minun sanoa itselleni, että teidän noin kuukausi sitten puhutellaksenne häntä yöllä, jolloin olitte saanut tilaisuuden hiipiä puutarhaan, oli täytynyt tunkeutua sisareni huoneeseen.
— En ole koskaan ollut sisällä sisarenne huoneessa Trianonissa, monsieur.
— Kuulkaahan sentään!… Käsitättehän, että ennenkuin menemme
Andréen luo täytyy kaikki seikat olla selvillä.
— Selvittäkää ne, herra ritari, en parempaa pyydä, sitävartenhan olemme tulleet.
— No niin, tuona iltana — ajatelkaa tarkoin vastaustanne, sillä se, mitä aion teille sanoa, on varmaa, ja olen kuullut sen sisareni omasta suusta, — tuona iltana, sanon, sisareni oli mennyt aikaisin levolle. Te yllätitte hänet siis vuoteesta? Balsamo ravisti päätänsä.
— Te kiellätte; olkaa varuillanne! — virkkoi Filip.
— Minä en kiellä, monsieur; te kyselette ja minä vastaan.
— No hyvä, minä jatkan kysymyksiäni; vastatkaa siis edelleen.
Balsamo ei ärtynyt, vaan päinvastoin antoi Filipille merkin, että hän odotti.
— Kun astuitte sisareni kamariin, — jatkoi Filip kiihtyen yhä enemmän, — kun yllätitte hänet ja nukutitte pirullisella mahdillanne, Andrée lueskeli makuullaan. Hän tunsi vaipuvansa siihen horrokseen, jonka läsnäolonne hänessä aina aiheuttaa, ja menetti tajuntansa. Te sanoitte minulle äsken, että vain teitte hänelle muutamia kysymyksiä, lisäten sentään, että lähitiessänne unohditte hänet herättää. Mutta kuitenkaan, — puhui Filip edelleen, tarttuen Balsamon ranteeseen ja puristaen sitä kouristuneesti, — mutta kuitenkaan tyttö aamulla toinnuttuaan ei enää ollut vuoteessansa, vaan virui puolialastomana matolla sohvansa vieressä… Vastatkaa tähän syytökseen, monsieur, älkääkä pakoilko totuutta.