— Näettekö selvään? — kysyi Balsamo Andréelta.
Tyttö säpsähti tätä ääntä; hän käänsi elottoman katseensa Balsamoon.
— En niin selvästi kuin näkisin teidän kysellessänne, virkkoi hän; — mutta näen sentään.
— No, koska näet, sisareni, kerro minulle seikkaperäisesti sen yön tapahtumat, jolloin olit tainnuksissa.
— Ettekö aloita toukokuun 31. päivän yöstä, monsieur? Epäilyksenne ulottuvat mielestäni siihen yöhön asti. Hetki on tullut valaista kaikki samalla kertaa.
— En, monsieur, — vastasi Filip, — se on tarpeetonta, sillä olen jo tovin uskonut sanaanne. Se, jolla on hallussaan sellainen mahti kuin teillä, ei käytä sitä halpamielisiin tarkoitusperiin. Sisareni, — toisti Filip, — kerro minulle kaikki, mitä tapahtui pyörtymisyönäsi.
— Minä en muista, — sanoi Andrée.
— Kuuletteko, herra kreivi?
— Hänen täytyy muistaa, hänen täytyy puhua; käskekää häntä.
— Mutta jos hän silloin nukkui?…