— Sielu valvoi.
Sitten Balsamo nousi, ojensi kätensä Andréeta kohti ja rypistäen kulmiaan, joka liike ilmaisi tahdon ja tarmon lisääntymistä, hän sanoi:
— Koettakaa muistaa, minä tahdon sitä.
— Minä muistan jo, — virkkoi Andrée.
— Oih! — huoahti Filip kuivaten otsaansa.
— Mitä tahdot tietää?
— Kaiken!
— Mistä hetkestä alkaen?
— Siitä hetkestä, jolloin menit levolle, — Näettekö itsenne? — kysyi Balsamo.
— Kyllä, minä näen itseni; pidän kädessäni Nicolen täyttämää lasia… Oi, hyvä Jumala!