— Tyttäreni, — virkkoi hän hetkisen päästä, — ei jätä minua vastoin tahtoani.
— Sisareni, — vastasi Filip, — ei enää koskaan ole teitä näkevä, isä.
— Itsekö hän niin sanoo?
— Hän on lähettänyt minut sen teille sanomaan.
Parooni pyyhki vapisevalla kädellään kalpeita ja kosteita huuliaan.
— Tapahtukoon niin! — sanoi hän. Kohauttaen olkapäitään hän sitten huudahti: — Minulla ei ole ollut menestystä tapsissani… toinen on narri, toinen hupsu.
Filip ei vastannut mitään.
— Hyvä, hyvä, — jatkoi Taverney; — en tarvitse sinua enää; mene… jos ripityksesi on luettu.
— Minulla on teille vielä kaksi seikkaa sanottavana, monsieur
— Sano pois.