— Sitten me pidämme hotellin.
— Niinkuin tahdotte.
— Milloin matkustatte?
— Tänä iltana… ei, nyt heti. Filip kumarsi.
— Taverneyssä, — sanoi parooni, — voi elää kuninkaana kolmentuhannen livren vuosituloilla… Minusta tulee siis kahdesti kuningas.
Hän ojensi kätensä ja otti lippaan, pistäen sen taskuunsa. Sen jälkeen hän astui ovelle päin. Äkkiä hän kääntyi takaisin kamalasti hymyillen.
— Filip, — sanoi hän, — sallin sinun merkitä nimemme ensimäiseen filosofiseen julkaisuusi. Mitä taasen Andréehen tulee, neuvo häntä antamaan ensimäiselle teokselleen nimeksi Louis tai Louisea [Ludvig tai Lovisa (naisellinen muoto edellisestä). Suom.]; se on onnea tuottava nimi.
Ja hän lähti ivallisesti nauraen. Liekehtivin silmin ja kuumottavin otsin Filip puristi miekankahvaansa, jupisten:
"Hyvä Jumala, suo minulle kärsivällisyyttä, salli minun unhoittaa!"
50.