— Kyllä; sanokaa, hra Rousseau, onko mahdollista hankkia Pariisissa asuvan henkilön osoite, jota ei tiedä?
— Epäilemättä, jos tuo henkilö on tunnettu.
— Hän, josta puhun, on hyvin tunnettu.
— Kuka hän on?
— Kreivi Josef Balsamo.
Rousseau säpsähti; hän ei ollut unohtanut kokousta Plâtrière-kadun varrella.
— Mitä sinä tuosta miehestä tahdot? — kysyi hän.
— Asiani on perin yksinkertainen. Syytin teitä, mestarini, siveellisestä osallisuudesta rikokseeni, koska luulin totelleeni vain luonnon lakia.
— Ja minä olen saanut sinut pois siitä harhaluulosta? — huudahti
Rousseau ajatellessaan tätä vastuunalaisuutta.
— Olette ainakin valaissut minua.