— Sinä olet älykäs mies, — virkkoi hän, — voisipa sinua nimittää kunnon mieheksikin, vaikka tekosi todella ovat rikolliset, olkoon minulla niissä osaa tai ei. No, älä mene tapaamaan hra de Taverneytä, poikaa, vaan parooni de Taverneytä, hänen isäänsä, ja sano hänelle, kuule, sano hänelle, että samana päivänä, kun hän antaa sinulle suostumuksensa tyttärensä naimiseen, sinä tuot neiti Andréelle kauniin morsiuslahjan.
— En voi sitä sanoa, kreivi; sillä minulla ei ole mitään.
— Mutta minä sanon sinulle, että sinä viet hänelle sadantuhannen écu'n morsiuslahjan, jonka minä annan sinulle onnettomuuden ja rikoksen korjaamiseksi, kuten äsken sanoit.
— Hän ei uskoisi minua, hän tietää olevani köyhä.
— No, ellei hän usko sinua, niin näytät hänelle nämä valtiorahaston maksuosoitukset, ja ne nähdessään hän ei enää epäile.
Nämä sanat lausuessaan Balsamo avasi pöytälaatikon ja laski kolmekymmentä kymmenentuhannen livren maksuosoitusta, jotka hän ojensi Gilbertille.
— Onko tämä rahaa? — kysyi nuori mies
— Lue.
Gilbert loi ahnaan katseen paperipinkkaan kädessänsä ja huomasi
Balsamon puhuneen totta. Hänen silmänsä välähtivät ilosta.
— Onko se mahdollista! — huudahti hän. — Mutta ei, sellainen jalomielisyys olisi liian ylevää.