— Pyydän keinoa, paras kreivi, millä voin kaiken korjata, sekä rikoksen että onnettomuuden.
— Sinä siis rakastat tuota tyttöä?
— Oi, rakastan.
— On monenlaista rakkautta. Millä tavoin sinä häntä rakastat?
— Ennenkuin hänet omistin rakastin häntä hulluuteen asti; nykyään rakastan häntä raivokkaasti. Kuolisin tuskasta, jos hän ottaisi minut vihaisesti vastaan; kuolisin riemusta, jos hän sallisi minun suudella jalkojansa.
— Hän on jalosukuinen tyttö, mutta hän on köyhä, — sanoi Balsamo miettien.
— Niin on.
— Hänen veljensä on kuitenkin kunnon mies, johon luullakseni aateliston joutavat ennakkoluulot eivät ole paljoa tarttuneet. Mitä tapahtuisi, jos tuolta veljeltä pyytäisit hänen sisartansa vaimoksesi?
— Hän tappaisi minut, — vastasi Gilbert kylmäverisesti. — Mutta koska pikemmin toivon kuolemaa kuin sitä pelkään, niin jos minua siihen neuvotte, menen tuon pyynnön esittämään.
Balsamo mietti.