— Sitä en vielä tiedä. Mutta sano minulle, mitä nyt aiot tehdä.
— Rangaista häntä minulle tuottamistaan nöyryytyksistä.
— Tuo on kai vain tyhjä uhkaus?
— Ei, monsieur, se on päätökseni.
— Mutta… olet ehkä antanut riistää itseltäsi salaisuutesi… rahasi?
— Salaisuuteni on minun, enkä anna sitä kenenkään riistää; rahat olivat teidän, ja ne tuon takaisin.
Ja Gilbert avasi liivinsä vetäen sieltä nuo kolmekymmentä maksuosoitusta, jotka hän huolellisesti laski ja levitti pöydälle Balsamon eteen.
Kreivi otti ne ja kääri kokoon, yhä tarkaten Gilbertiä, jonka kasvot eivät ilmaisseet pienintäkään mielenliikutusta.
"Hän on rehellinen, hän ei ole ahne… hänellä on älyä ja päättäväisyyttä; hän on mies", ajatteli hän.
— Nyt, kreivi, — sanoi Gilbert, — on minun tehtävä tili teiltä saamistani kahdesta louisdorista.