— Kah, runoilijan tavoin tahdoin haaveilla toimimisen asemesta; tahdoin mennä kävelemään käytäville, joilla olin nauttinut rakkauden unelmista, ja aivan äkkiä esiintyi minulle todellisuus, olemattani siihen valmistautunut. Todellisuus iski minut siihen paikkaan.
— Se olikin oikein, Gilbert; sillä mies sinun asemassasi on kuin sotajoukon tiedustelijat. He eivät saa kulkea muuten kuin musketti oikeassa kädessä ja salalyhty vasemmassa.
— Sanalla sanoen, monsieur, minä kärsin tappion; neiti Andrée nimitti minua roistoksi ja murhamieheksi ja lupasi minut surmauttaa.
— No, mutta hänen lapsensa?
— Hän sanoi minulle, että lapsi kuului hänelle eikä minulle.
— Ja sitten?
— Sitten minä poistuin.
— Ah!
Gilbert kohotti päätänsä.
— Mitä olisitte te tehnyt minun asemassani? — kysyi hän.