Kreivi kääntyi nyt täydellisesti puhujaan päin.
— Sinä olet toimittanut asiasi typerästi, ystäväni.
— En suinkaan, monsieur; en ainakaan luule.
— Kuka sinut ajoi pois?
— Tytär.
— Se oli luonnollista; mikset puhunut isälle?
— Siksi, että kohtalo ei sitä sallinut.
— Ahaa, oletko sinä sallimuksen uskoja?
— Minulla ei ole varaa uskomisiin. Balsamo rypisti kulmiaan ja katsoi Gilbertiin hiukan uteliaana.
— Älä puhu sillä tavoin asioista, joita et tunne, — sanoi hän. — Ikämiehissä se on tyhmyyttä, nuorissa häikäilemättömyyttä. Ylpeä saat kernaasti olla, mutta houkkiomaisuutta en siedä. Sano minulle, ettet voi menetellä typerästi; sen voin hyväksyä. Mutta asiaan, mitä olet tehnyt?