— Monsieur, mielikuvani tai oikkuni merkitsee minulle aina enemmän kuin koko maailma sillä hetkellä, jolloin tuo mielijohde tai oikku herää aivoissani. Koston ohella on minulla sitäpaitsi velvollisuus täytettävänä.
— Tästä saat ne kaksikymmentätuhatta livreä, — vastasi Balsamo epäröimättä.
Gilbert otti kaksi valtiorahaston maksuosoitusta ja katsahtaen hyväntekijäänsä virkkoi:
— Te teette ihmiset kiitollisiksi kuin olisitte kuningas!
— Oh, enemmänkin toivoakseni, — vastasi Balsamo; — sillä minä en edes pyydä, että minua muistetaan.
— Hyvä; mutta minä olen kiitollinen, kuten äsken sanoitte, ja kun olen täyttänyt tehtäväni, maksan teille nämä kaksikymmentätuhatta livreä.
— Millä tavoin?
— Palvelemalla teitä niin monta vuotta kuin palvelija tarvitsee maksaakseen isännälleen kaksikymmentätuhatta livreä.
— Tälläkin kertaa olet epäjohdonmukainen, Gilbert. Vain hetkinen sitten sanoit: Pyydän teiltä kaksikymmentätuhatta livreä, jotka olette minulle velkaa.
— Se on totta; mutta te olette voittanut sydämeni.