— Minä olen voimakas, vapaa ja älykäs. Kyllä minä aina elän, ja minä tahdon elää!
— Niin, sinä elät! Jumala ei ole koskaan antanut niin voimakasta tahtoa sieluille, jotka ovat määrätyt ennen aikaansa jättämään maailman. Jumala vaatettaa lämpimästi kasvit, joiden on uhmattava pitkiä talvia; Hän pukee teräshaarniskaan sydämet, joilla on pitkät koettelemukset kestettävinä. Mutta sinähän muistaakseni esitit kaksi syytä, miksi et varaisi itsellesi tuhatta livreä. Ensiksikin hienotuntoisuus.
— Sitten varovaisuus. Sinä päivänä, jona lähden Ranskasta, täytyy minun piileksiä… Menemällä kapteenin luo jossakin satamassa maksaakseni hänelle matkani — sillä niinhän se kai tapahtuu, — menemällä myymään itseni, sanon, ei minun onnistu lymytä.
— Sinä siis luulet, että voin auttaa sinut katoamaan?
— Minä tiedän, että sen voitte.
— Kuka sen sinulle on sanonut?
— Oh, teillä on niin suuri määrä yliluonnollisia keinoja käytettävissänne, että teillä täytyy olla myöskin hyvä varasto luonnollisia keinoja. Loihtija ei koskaan ole niin varma asiastaan, ettei hän pitäisi jotakin hyvää pelastusporttia varalla.
— Gilbert, — virkkoi Balsamo äkkiä, ojentaen kätensä nuorta miestä kohti, — sinulla on seikkaileva ja rohkea luonne; sinä olet kokoonpantu hyvästä ja pahasta kuin nainen; sinä olet kylmäverinen, järkkymätön ja rehellinen ilman teeskentelyä. Minä teen sinusta mahtavan miehen; jää tänne, sanon sinulle, tämä talo on varma turvapaikka. Sitäpaitsi matkustan muutaman kuukauden päästä Euroopasta ja otan sinut mukaani. Gilbert kuunteli.
— Muutaman kuukauden päästä, — sanoi hän, — en kieltäydy; mutta tänään minun täytyy teille sanoa: Kiitos, jalo kreivi, tarjouksenne on loistava minunlaiselleni onnettomalle; ja kuitenkin minä siitä kieltäydyn.
— Mutta hetken kosto ei liene ehkä viisikymmenvuotisen tulevaisuuden arvoinen.