Andrée innostui yhä enemmän.
— Kuitenkin minä kuulin… — sanoi hän.
— Mitä?
— Askeleita…
Filipiä puistatti.
— Mahdotonta! Sinähän nukuit.
— Ei, ei, olin aivan hereilläni, minä kuulin… minä kuulin!…
— Kah, sinä kuulit ystävällisen tohtorin, joka minun lähdettyäni palasi noutamaan lasta, koska hän pelkäsi sen terveyden saavan haittaa… Muuten mainitsikin hän siitä minulle.
— Sinä rauhoitat minua.
— Kuinka en sinua rauhoittaisi?… Asia on aivan yksinkertainen.