— Käykäämme siis järjestämään seuraavien vuosien hoitopalkkio.
— Jääkö lapsi meille?
— Luultavasti.
— Siinä tapauksessa, monsieur, me siis tulemme hänen vanhemmikseen?
Gilbert kalpeni.
— Niin, — sanoi hän tukehtuneella äänellä.
— Onko pienokainen siis aivan hyljätty raukka, monsieur? Gilbert ei ollut odottanut tätä mielenliikutusta eikä näitä kysymyksiä. Hän reipastausi kuitenkin.
— En ole sanonut teille kaikkea, — lisäsi hän; — isäparka kuoli surusta.
Molemmat naiset panivat kätensä ristiin osaaottavin ilmein.
— Entä äiti? — kysyi Angélique.
— Oh, äiti… äiti, — vastasi Gilbert raskaasti hengähtäen… — hän ei voinut tulla kysymykseen lapsen syntymän jälkeen enempää kuin ennen syntymääkään.