— Samalla kertaa kuin tekin.
— Hyvä. Siis kahdeksan päivän päästä.
— Mutta mitä puuhailen kaiken tämän ajan, kapteeni?
— Onko teillä passia?
— Ei.
— Sitten palaatte vielä illalla laivaan, kuljeskeltuanne päiväkauden kaupungin ulkopuolella, esimerkiksi Sainte-Adressessa. Älkää puhutelko ketään.
— Mutta minun täytyy syödä; minulla ei ole rahaa.
— Käytte siis täällä päivällisellä, ja syötte illallisen myöskin täällä.
— Entä sitten?
— Kerran oikein laivaan tultuanne, ette enää palaa maalle; te pysytte täällä kätkössä; te lähdette täältä näkemättä jälleen taivasta… Päästyänne merelle kahdenkymmenen penikulman päähän rannasta, saatte vapautta niin paljon kuin haluatte.