— Niin kauan kuin hän teitä tarvitsee, — virkkoi tohtori hiljaa.
— Hyvä Jumala, — huudahti Andrée, — mitä on tapahtunut? Puhukaa.
Jotakin surullista… jotakin kauheata?
— Olkaa varuillanne, — kuiskasi lääkäri Filipin korvaan; — hän on vielä kovin heikko kestääkseen ratkaisevan iskun.
— Veljeni, sinä et vastaa mitään; selitähän.
— Rakas sisar, tiedäthän, että palatessani tulin Point-du-Jourin kautta, missä poikasi imettäjä asuu.
— Niin… Entä sitten?
— Kah… lapsi on hiukan sairas.
— Sairas… se rakas lapsukainen! Nopeasti, Marguerite…
Marguerite… vaunut! Minä tahdon mennä lapseni luo!
— Mahdotonta! — huudahti lääkäri. — Te ette ole kyllin voimissanne lähteäksenne ja kestääksenne vaunujen täristystä.
— Vasta tänä aamuna sanoitte minulle, että se oli mahdollista; sanoitte, että huomenna Filipin palattua saisin käydä pienokaista katsomassa.