— Sitten olette sen hukannut.
— Mutta sanonhan teille, että eilen sen itse panin tuonne kynttilänjalan alle.
— Joku on sitten käynyt täällä, — selitti nainen vain; — te otatte vastaan niin paljon ihmisiä, niin paljon tuntemattomia!
— Verukkeita, verukkeita! — huudahti Marat, kiivastuen yhä enemmän. — Tiedätte hyvin, että eilisestä täällä ei ole ketään käynyt. Ei, ei, kelloni on mennyt samaa tietä kuin viimeisen keppini hopeanuppi, samaa tietä kuin pieni hopealusikkani, tiedättehän, ja kuusiteräinen veitseni! Minulta varastetaan, rouva Grivette, minulta varastetaan. Olen sietänyt monta seikkaa, mutta en siedä tätä, muistakaa se!
— Mutta, monsieur, — kysyi matami Grivette, — syytättekö ehkä minua?
— Teidän on pidettävä huolta tavaroistani.
— Avain ei ole yksistään minun hallussani.
— Te olette ovenvartijatar.
— Maksatte minulle écun kuukaudelta ja tahtoisitte, että palvelisin teitä kymmenen edestä.
— Vähät välitän, palveletteko minua hyvin vai huonosti mutta varastamista en mitenkään siedä.