— Sinä varastit lapsen.
— Hän on minun poikani, hän kuuluu minulle! Omansa takaisin ottaminen, monsieur, ei ole varastamista.
— Kuule, — sanoi Filip kiehuen kiukusta, — äsken minä aioin sinut tappaa. Olin vannonut sen tekeväni, minulla oli siihen oikeus.
Gilbert ei vastannut.
— Nyt Jumala valaisee minua. Jumala on lähettänyt sinut tielleni ikäänkuin sanoakseen minulle: "Kosto on hyödytön; ei saa kostaa, ellei ole Jumalan hylkäämä…" Minä en surmaa sinua; tahdon ainoastaan kukistaa pystyttämäsi onnettomuutta tuottavan rakennuksen. Tuo lapsi, jota aiot käyttää apuneuvonasi vastaisuudessa, täytyy sinun heti antaa minulle takaisin.
— Mutta minulla ei sitä ole, — sanoi Gilbert; — kaksiviikkoista lasta ei oteta pitkälle merimatkalle.
— Onhan sinun täytynyt hankkia hänelle imettäjä. Miksi et olisi ottanut mukaan sekä imettäjää että lasta?
— Minä sanon teille, että lapsi ei ole mukanani.
— Sitten olet jättänyt sen Ranskaan? Mihin olet sen sinne jättänyt?
Gilbert oli vaiti.