— Mieti… Päätäni huimaa.
— Minä olen miettinyt.
— Minulla on oikeus puolellani: Jumala on antava minulle anteeksi.
— Tiedän sen… tappakaa minut.
— Kysyn vielä viimeisen kerran. Tahdotko taistella?
— En.
— Sinä kieltäydyt puolustuksesta?
— Niin.
— No kuole sitten roistona, josta minä puhdistan maan, kuole pyhyydenhäpäisijänä, kuole rosvona, kuole kuin koira!
Ja Filip laukaisi pistoolinsa melkein piipun ulottuvilta. Gilbert ojensi käsivartensa, horjahti ensin taaksepäin, sitten eteenpäin ja kaatui kasvoilleen parahdustakaan päästämättä. Filip tunsi hiekan jalkojensa alla kostuvan haaleasta verestä; hän joutui aivan pökerryksiin ja syöksyi ulos luolasta.