— Joka tulee…

— Jumalan puolesta!

Kuningas kohottausi ja yritti hymyillä.

— Sillä te unohdatte Jumalan, — jatkoi prinsessa Louise.

— Minäkö?…

— Tahdon teille hänestä muistuttaa.

— Tyttäreni, toivoakseni en ole niin lähellä kuolemaa, että erityinen kehoitus olisi tarpeen. Sairauteni on lievää: jäsenten kankeutta, hiukan tulehdusta.

— Teidän sairautenne, sire, — keskeytti prinsessa, — on senlaatuista, että sen pitäisi hovisääntöjen mukaan kerätä teidän majesteettinne vuoteen ääreen valtakunnan korkeat prelaatit. Kun joku kuninkaallisen perheen jäsen saa isonrokon, on hänelle heti annettava viimeinen voitelu.

— Louise, — huudahti kuningas hyvin kiihtyneenä ja kalpeana, — mitä sanotte?

— Madame!… virkahtivat lääkärit säikähtyneinä.