— No, no, — hillitsi Marat, — älkää vaatiko mahdotonta.
— Te kuulitte, — tivasi Balsamo; — minä sanoin tahtovani. Silloin onneton vaimo tämän käskevän tahdon vaikutuksesta alkoi mielipuolen tavoin väännellä sormiaan ja käsivarsiaan Kaatuvatautia muistuttava puistatus alkoi nytkähdytellä koko hänen ruumistaan; suu sai kamalan peljästyksen ja heikkouden ilmeen; hän kaatui taaksepäin, jäykistyi kuin tuskallisesta kouristuksesta ja putosi vuoteelle.
— Ei, ei, — sanoi hän, — mieluummin kuolisin!
— Niin, — huudahti Balsamo suuttumuksella, joka sai salaman leimahtamaan hänen silmistään, — sinä kuolet, jos siksi tulee, mutta puhua sinun täytyy. Vaikenemisesi ja itsepäisyytesi olisivat meille riittäviä ilmaisijoita; mutta epäilijälle tarvitaan mitä jääväämättömin todistus. Puhu, minä tahdon: kuka on ottanut kellon?
Hermostunut vimma oli kohonnut korkeimmilleen: turrutetun koko tarmo ja voima nousi Balsamon tahtoa vastustamaan; epäselviä huudahduksia kirposi hänen suustaan, punerva vaahto reunusti hänen huulensa.
— Hän saa kaatuvataudin kohtauksen, — virkkoi Marat.
— Älkää peljätkö mitään, valheen henki hänessä raivoo eikä tahdo lähteä.
Sitten kääntyi hän vaimoon päin, työntäen hänelle vasten kasvoja kaiken magneettisen virran, minkä hänen kätensä voi sisältää.
— Puhukaa, — sanoi hän, — puhukaa: kuka otti kellon?
— Matami Grivette, — vastasi hypnotisoitu tuskin kuuluvalla äänellä.