— Tehtävänäni ei ole pyytää teiltä ihan sitä, monsieur, — virkkoi hra de Coigny. — Hänen kuninkaallinen korkeutensa kruununprinsessa tahtoo tarjota kuninkaalle täydellisemmän ja harvinaisemman huvituksen. Hän osaa kaikki oopperanne, monsieur…
Rousseau kumarsi taas.
— Ja laulaa niitä varsin hyvin. Rousseau mytisti suutansa.
— Suuri kunnia minulle, — sopersi hän.
— Ja, — jatkoi hra de Coigny, — kun useat hovin naiset ovat mainioita soittajia ja laulavat hurmaavasti, ja kun myöskin monet herrasmiehistä hyvänlaisella menestyksellä harrastavat musiikkia, niin oopperan, jonka madame la dauphine valitsisi teostenne joukosta, esittäisi tämä herrojen ja naisten seura, ja pääosissa olisivat heidän kuninkaalliset korkeutensa.
Rousseau ponnahti tuolillaan.
— Vakuutan teille, monsieur, — että se on minulle tavaton kunnia, ja pyydän teitä tarjoamaan siitä hänen korkeudelleen nöyrimmät kiitokseni.
— Oh, siinä ei ole kaikki, monsieur, — virkkoi hra de Coigny hymyillen.
— Ah!
— Täten kokoonpantu näyttelijäseurue on kyllä muita loistavampi, mutta vähemmän harjaantunut. Mestarin valvova silmä ja neuvot ovat välttämättömiä. Esityksen tulee olla kuninkaallisessa aitiossa istuvan ylhäisen katsojan ja myöskin kuuluisan tekijän arvoinen.