Mirabeau silmäili nuorukaista tutkivasti.
»Vai niin», sanoi hän, »onko siis maailmassa ihmisiä, jotka ajattelevat
Mirabeausta tuontapaistakin?»
»On kyllä, hyvä herra», vastasi nuori mies, »ja silläkin uhalla, että pahoitan mielenne, sanon, että minä ennen muita ajattelen hänestä sitä.»
»Mutta, nuori mies», naurahti Mirabeau, »älkää sanoko sitä ääneen tässä talossa, sillä seinät voivat sen johdosta luhistua päällenne».
Sitten hän kumarsi kunnioittavasti vanhukselle ja kohteliaasti molemmille nuorille tytöille ja poistui puutarhaan. Hän heilautti kädellään ystävällisen tervehdyksen myöskin Cartouchelle, joka vastasi siihen murahduksella, mihin sisältyi sekä kapinallisuutta että alistumista.
Gilbert seurasi Mirabeauta, joka käski ajurin suunnata matkan kaupunkiin ja pysähtyä kirkon eteen.
Mutta jo ensimmäisessä kadunkulmassa hän komensi seis, otti taskustaan käyntikortin ja sanoi palvelijalleen:
»Teisch, viekää tämä kortti sille nuorelle miehelle, joka on herra de
Mirabeausta toista mieltä kuin minä.»
Sitten hän huoahti ja virkkoi:
»Ah, tohtori, hän ei ole vielä lukenut 'kreivi de Mirabeaun suurta petosta'!»