»Olkoon menneeksi», sanoi Mirabeau, »odotan huomisiltaan saakka».
»Mitä tarkoitatte?»
»Käsittäkää sanani juuri niinkuin ne pitääkin käsittää, tohtori, älkääkä yrittäkö tulkita niitä toisin. Odotan huomisiltaan saakka.»
»Entä huomisiltana?»
»No niin, tohtori, jos hän huomisiltaan mennessä on lähettänyt tänne jonkun, jos esimerkiksi herra Weber tulee, olette te oikeassa ja minä väärässä. Mutta jos hän ei tule, silloin olette te, tohtori, väärässä ja minä oikeassa.»
»Hyvä, huomis-iltaan siis. Ja siihen asti, hyvä Demosthenes, lepoa, rauhaa, mielentyyneyttä!»
»Minä en liikahda leposohvalta.»
»Entä tuo huivi?»
Ja Gilbert osoitti sormellaan esinettä, jonka hän oli ensimmäiseksi huomannut astuessaan huoneeseen.
Mirabeau hymyili.