»Annan kunniasanani!» virkkoi hän.
»Hyvä on. Koettakaa nyt viettää rauhallinen yö, ja minä vastaan kaikesta.»
Gilbert lähti.
Teisch odotteli häntä ovella.
»No, kunnon Teisch, isäntäsi voi paremmin», sanoi tohtori.
Iäkäs palvelija ravisti alakuloisena päätänsä.
»Mitä, epäiletkö sanojani?» kysyi Gilbert.
»Epäilen kaikkea, herra tohtori, niin kauan kuin hänen paha henkensä on hänen lähellään.»
Ja hän huoahti ja jätti Gilbertin kapeille portaille.
Portaitten käänteessä Gilbert näki hunnutetun varjon, joka odotteli häntä.