Lakeijalla oli kirje kädessä ja hän ojensi sen kreiville.
Mirabeau avasi sen. Kirjeessä oli seuraava lyhyt sisältö:
»Antakaa kuulua, kuinka voitte. Olen luonanne kello yksitoista illalla. Toivon, että ensimmäiset sanat, jotka lausutte minulle, myöntävät minun olleen oikeassa ja teidän olleen väärässä.»
»Sano isännällesi, että näit minut jalkeilla ja että minä odotan häntä tänä iltana», sanoi Mirabeau lakeijalle.
Sitten hän virkkoi Teischille:
»Pidä huoli, että poika lähtee talosta tyytyväisenä.»
Teisch nyökkäsi ymmärtäväisesti ja poistui harmaapukuisen lähetin seurassa.
Tunnit seurasivat toisiaan. Ovikello ei herennyt kilisemästä, kolkutin kolajamasta. Koko Pariisi kävi merkitsemässä nimensä Mirabeaun vieraskirjaan. Kadulle oli kerääntynyt rahvasta, joka saatuaan kuulla toisia uutisia kuin mitä sanomalehdet tiesivät kertoa, ei mielinyt uskoa Teischin rauhoittaviin vakuutteluihin ja pakotti ajoneuvot kääntymään oikealle ja vasemmalle, jottei pyörien kolina häiritsisi kuuluisaa potilasta.
Kellon viittä käydessä Teisch uskalsi ilmestyä toistamiseen Mirabeaun huoneeseen kertoakseen hänelle tämän uutisen.
»Ah», sanoi Mirabeau, »nähdessäni sinun tulevan arvelin sinulla olevan parempaa kerrottavaa!»