Ja kuningas otti laatikosta kartan ja levitti sen pöydälle. Tätä karttaa ei ollut piirretty, se oli kuvattu ja, kuten Charny oli sanonut, ei yhtä puuta tai kiveä siitä puuttunut. Se oli kahdeksan kuukauden työn tulos.
Charny ja kuningas kumartuivat kartan yli.
»Sire», huomautti Charny, »todellinen vaara alkaa teidän majesteetillenne Sainte-Menehouldissa ja on ohi Stenayssa. Sille kymmenpenikulmaiselle taipalelle on joukkomme sijoitettava.»
»Eikö niitä voisi sijoittaa likemmäksi Pariisia, esimerkiksi
Châlonsiin, herra de Charny?»
»Se käy vaikeaksi, sire. Châlons on liian suuri kaupunki, jotta neljä- viisikymmentä tai vaikkapa sata miestä voisi siellä suojella teidän majesteettianne, jos turvallisuutenne tulee uhatuksi. Herra de Bouillé ei muuten vastaakaan mistään ennenkuin olette Sainte-Menehouldista lähtenyt. Ainoa minkä hän voi tehdä — ja senkin vasta kun olen asiasta neuvotellut teidän majesteettinne kanssa — on sijoittaa ensimmäinen joukko-osasto Pont-de-Sommevelleen. Kuten kartasta näette, sire, on se ensimmäinen postiasema Châlonsin jälkeen.» Ja Charny osoitti sormellaan tienoota, josta oli kysymys.
»Olkoon menneeksi», myönsi kuningas, »kymmenessä kahdessatoista tunnissa pääsee Châlonsiin. Monessako tunnissa ajoitte viisikymmentäneljä penikulmaanne?»
»Kuudessaneljättä tunnissa, sire.»
»Niin, mutta keveissä ajoneuvoissa, kun matkustitte yhden palvelijanne kanssa.»
»Sire, minä menetin kolme tuntia tutkiessani, millä kohdalla Varennesissa olisi vaihdettava hevosia, tällä puolellako kaupunkia, Sainte-Menehouldin suunnalla, vai kaupungin tuolla puolen, Dunin taholla. Tämä tasoittaa ajan. Nämä kolme tuntia korvaavat raskaammat ajoneuvot. Minun käsittääkseni kuningas voi matkustaa Pariisista Montmédyyn viidessä- tai kuudessakolmatta tunnissa.»
»Entä mitä olette päättänyt Varennesissa tapahtuvasta valjaikon vaihdosta? Se on tärkeä kysymys. Meidän täytyy olla varmoja, että hevosia on saatavissa.»